Kauden vikat etätehtävät

VALLITSEVA MAALAJI


Etätehtävässä pyydettiin ottamaan selvää oman paikkakunnan vallitsevasta maalajista ja kertomaan sen viljelyominaisuuksista:

Helsingissä yleisimmin esiintyvä maalaji (49,5 prosenttia) on hieno hietamaa, HHt. Toiseksi yleisin on on hietasavi, Hts, jota on tutkitusta maasta 25,6 prosenttia.

hietamaata

Hienossa hiedassa on hyvä vedenpidätyskyky. Se on sopivan kosteaa ja ilmavaa ja ravinteitakin se pidättää kohtalaisesti. Savilajitetta on alle 20 prosenttia. Hieno hieta on hikevää ja veden voimakas, kapillaarinen nousu tekee siitä viljelysmaista parhaan. Hieno hieta ei ole altis kuorettumaan, mutta sillä on jonkun verran juoksuominaisuutta, eli tähän maahan kaivetun ojan reunat voivat sortua. Toinen haitallinen piirre on rousteen eli pintaroudan muodostuminen.


LAPIODIAGNOOSI


Tein lapiodiagnoosin omalta pihamaaltani luoteis-Helsingistä. Näytteenottopaikalta maata ei ole muokattu ainakaan muutamaan vuoteen, mutta voi olla, että paikalla on ollut joskus kasvimaa. Multakerros ainakin on paksu, jankko tulee vastaan vasta noin 40-50 sentin syvyydessä. Kerroksen paksuuden vuoksi en ottanut jankkoa tähän diagnoosiin mukaan, minun olisi ollut vaikea saada yhtenäistä viipaletta maata niin syvältä tavallisella lapiolla.

Tässä lapiolliseni:

Karikekerros on tässä tapauksessa siis jonkinlaista sammaleen sekaista nurmikkoa:

Yleistä: Kaivoin ensin kuopan, jonka yhdeltä suoralta reunalta näyte on lohkaistu irti. Maata sai helposti kaivettua, joten arvioin maan yleisen tiiviyden kuohkeaksi.
Vaikka tänään oli aiemmin satanut, näytettä oli aika vaikea saada kokonaisena tarkasteltavaksi.
Ajattelen tämän johtuvan maan suhteellisen pienestä mururakenteesta.
Pintakerroksessa murun koko jäi mielestäni alle sentin, yläosassakin korkeintaan kahteen senttiin. Näytteen alaosassa saattoi olla jo 3-4 cm muruja.
En havainnut missään osassa mitään selvää kerroksellisuutta.
Kasviston juuret olivat tuuheimmillaan pintakerroksessa ja yläosan puolella. Tosin kasvistokin on lyhyttä, eli etupäässä nurmikkoa, jonka juuret eivät kai yleesäkään ole kovin syvällä. Muutamia syvemmälle tunkeutuneita rikkakasviston juuria löytyi kuitenkin.
Murut olivat tarttuneet juuriin kiinni hyvin, eli juuriston aktiivisuus oli suuri, alaosassakin vielä runsas.
Lieroja oli runsaasti, varsinkin ylimmissä kerroksissa. Luulen niiden sijoittumisen näytteen yläkerroksiin johtuvan nimen omaan tämän päiväisestä sateesta:

Nystyröitä en juuristossa erottanut, ehkä tämä kasvisto ei niitä juuri tuota. Maa oli sateen jäljiltä tasaisen kostea ja eloperäisiä jätteitä löytyi alemmista kerroksista jonkin verran, ja mielestäni ne olivat jo aika pitkällä maatumisessaan.

Tässä vielä pöytäkirjani diagnoosista, pahoittelen sen multaisuutta:

BIOLOGINEN TYPENSIDONTA

Sain tätä koetta varten tarkasteluun puna-apilan, härkäpavun ja lupiinin juurakon.

Ensin puna-apilan juurakosta kuva, tämä on otettu koulun pellolta:

Apilan juurakossa oli siis muutaman millin kokoisia nystyröitä näkyvissä. Juurakko oli kasvin kokoon nähden mielestäni suuren puoleinen.

Toisena kasvina valitsin lepän sijasta härkäpavun. Leppää on viitsinyt mennä kaupungin metsästä ylös kaivamaan.

Kuva on ylivaloittunut, mutta joka tapauksessa typpinystyröitä en tästä löytänyt, pieniä hiekanjyviä ainoastaan, jotka näyttävät vähän samalta. Tein tästä sen johtopäätöksen, että joko kasvi on vielä liian pieni, tai sitten kasvimaani typpitilanne on niin hyvä, ettei kasvi ole tarvinnut symbioosia maassa elävien bakteerien kanssa. Tai sitten maa on bakteereille liian hapanta. Pitää tarkastella tilannetta uudestaan, kun härkäpapuni ovat suurempia ja tehdä ph-testi kasvualustalle.

Viimeisenä lähistöltä postilaatikon vierestä kiireellä varastettu lupiini:

Lupiinilla oli juuret lyhyet ja pinnassa, koska kasvualustana oli varmaan aika paljon tien vierustan hiekoitushiekkaa ja humuskerros hyvin matala. Tästä olen kuitenkin juurihankojen välistä erottavani typpinystyröitä. Aika pieniä ne kyllä ovat, netistä löytyy kuvia oikein kunnon pallukoista lupiinin juurissa.