Raakavedeksi kutsutaan vettä, jollaista vesi on puhdistamattomana, suoraan vedenottopaikalta otettuna. Raakavesi analysoidaan, jolloin saadaan tietoon sen sisältämät ravinteet. Nämä otetaan huomioon kasvihuoneen lannoitussuunnitelmassa. Raakaveden ravinnepitoisuudet saattavat vaihdella paljonkin vuodenajan mukaan, mikäli raakavesi on otettu pintavesistä, joten näytteitä täytyy ottaa ja analysoida tarpeeksi usein.
Kasvihuoneissa käytettävän kasteluveden laatuvaatimuksia määrittää mm. käytettävä kastelujärjestelmä ja viljelytekniikka. Suomessa kasvihuoneilla käytetään yleisimmin tippukastelujärjestelmää. Tippukastelujärjestelmän suuttimet tukkeutuvat helposti, mikäli vedessä on paljon orgaanisia aineita tai esim. rautaa ja mangaania. Tämän vuoksi raakavesi hapetetaan, jonka jälkeen saostunut aines poistetaan hiekkasuodattimella. Hiekkasuodatin kannattaa sijoittaa järjestelmässä vasta lannoitinsekoittimen jälkeen.
Lisäksi, koska Suomen luonnonvedet ovat usein happamia, täytyy myös happamuutta säädellä kasvihuoneissa. Sopivaan happamuustasoon vaikuttaa mm. kasvualusta ja se päätellään veden alkaliteetin eli bikarbonaattien määrän perusteella. Happamuudella poistetaan saostumia, mutta toisaalta liian hapan vesin syövyttää jo vesiputkiakin.
Kasteluvedessä/ -lioksessa ei saa myöskään olla liikaa suoloja, eikä siitä seuraavaa liian suurta johtokykyä. Tämä saattaa olla ongelma varsinkin niillä viljelmillä, joissa kasteluvettä kierrätetään. Vettä voidaan puhdistaa liioista suoloista esim. tislaamalla sitä välillä. Lisäksi kasveille voi antaa välillä ns. huuhtovaa kastelua, eli vettä, jonka ravinnepitoisuutta on laskettu.
Myös veden mikrobiologinen laatu on kasvihuoneissa tarkkailun alaisena. Veden pitää olla sitä puhtampaa, mitä enemmän sitä joutuu kosketuksiin syötävien kasvin osien kanssa. Vettä puhdistetaan kasvihuoneilla myös tämän takia.
Lähteenä tässä tekstissä on käytetty etupäässä Puutarha&kauppa -lehden artikkelia marraskuulta 2008 "Kasveille vain puhdasta vettä", jonka on kirjoittanut Tom Murmann.
