torstai 8. tammikuuta 2015

Kasvihuonetuotanto
-kastelu -ja lannoitusjärjestelmät sekä kasvualustat


Kasvihuoneiden kastelujärjestelmiä ovat mm. tippu- ja tihkukastelujärjestelmät, vuoksi –luode –systeemit , altakastelumatot ja sumutuslaitteet. Tippukastelujärjestelmien ja  sumutuslaitteiden huono puoli on helposti tukkoon menevät suuttimet. Tämän vuoksi erityisesti tällaisia järjestelmiä käyttävillä kasvihuoneilla on tärkeää, että vesi on hyvin puhdistettua, eli vaativat oman vedenpuhdistuslaitteiston, vähintäänkin hiekkasuodattimet.
Vuoksi -luode -menetelmässä pöydille pumpataan usempi senttimetri vettä, jonka annetaan tämän jälkeen taas laskea. Tämä järjestelmä on kallis toteuttaa.
Altakastelumatto on hyvin vettä pitävä matto kasvien alla.



Lannoitteita jaetaan erityisten lannoitesekoittimien kautta. Yksinkertaisimmillaan sekoitin on kytketty kasteluveden tuloputkeen, jolloin kasteluveteen sekoittuu lannoitetta omavoimaisesti. Tämän lisäksi nykyisin on alettu siirtyä myös tietokonepohjaisiin sekoittimiin, jolloin järjestelmään liittyy myös erilaisia mittaavia antureita.
Luomutuotannossa lannoitus voi olla kananlantarakeita, elintarviketeollisuudesta tulevat kierrätysravinteet, vihersilppu, tuhka - ja kivijauheet.
Hiilidioksidilannoituksessa kasvihuoneen ilmaa rikastetaan hiilidioksidikaasulla, jolloin kasvu voi nopeutua jopa 40 prosenttia. Hiilidioksidia saadaan esim. polttamalla nestekaasusta tai kevyestä polttoöljystä sekä maakaasusta tai sitä voi ostaa erillisenä tuotteena. Kasvihuoneen energiajärjestelmä voidaan suunnitella niin, että lämmityksessä syntyneet CO2-kaasut hyödynnetään lannoituksessa. Suomessa näin on tehty joissakin maakaasua polttoaineena käyttävissä kasvihuoneissa.
Myös ns. aktiiviset kasvualustat voivat jo sinällään sisältää kasveille edullisia ravintoaineita.


Kasvualustassa olennainen asia on mm. alustan kyky pidättää ravinteita. Kasvualustaa kutsutaan aktiiviseksi, jos se pystyy pidättämään ja luovuttamaan ravinteita. Inaktiivista alustaa käytettäessä ravinteet annetaan vasta kasteluveden mukana.
Juuria varten täytyy alustassa olla optimaalisesti vesi- ja ilmatilaa ja alustan rakenteen tulee olla kestävä. Alustan tulee olla myös sopivasti/lievästi hapan (esim. pH 5-6,5), siinä ei saa olla kasveille haitallisia aineita eikä se saa tukea vääränlaista mikrobitoimintaa. Lisäksi alustan tulee olla ekologinen.
Suomessa yleisimmin käytettyjä alustoja ovat turpeet, erityisesti rahkasammalturpeet, koska niitä on täältä helppo löytää, sekä kivivilla, perliitti jne.
Vesiviljelyssä kasveilla ei ole kiinteää kasvualustaa. Esimerkiksi salaattia viljellään usein näin, jolloin taimipaakut sijoitetaan viljelykourun pohjalle, josta ne juurillaan imevät sinne valutettua ravinneliuosta.

Lähteet: 

"Tehokkaasti kasvihuoneesta" toim. Taina Koivunen
"Kasvihuoneviljelijän energia- ja ilmasto-opas. Gaia Group Oy