EMPIIRINEN KOE

Opintopiirimme sai tehtäväkseen kokeen, jossa seurataan kolmen eri kasvin kasvua kahden viikon ajan.
Saimme "pätkät" muratista, posliinikukasta sekä bataatista. Muratin alkupituus oli 18,5 cm, posliinikukan ja bataatin 26 cm. Kasvit tuettiin lasipurkkeihin leikkauspinta alaspäin vedessä. Lasipurkkien päällä oli ilmaraolliset muovipussit ja purkkeja säilytettiin kasvihuoneessa noin 18 asteen lämpötilassa.
Ensimmäisen viikon jälkeen bataatti oli kasvattanut itselleen muutaman sentin juuret, muilla kasveilla juuria ei ollut. Näytteiden pituus oli säilynyt ennallaan.
Toisen viikon jälkeen bataatin pisin juuri oli peräti 16 cm pitkä ja siinä oli myös uusia lehtiä. Pituuskasvua ei juurien lisäksi ollut tapahtunut.
Muratissa oli myös kaksi juurta keskellä kasvinäytettä, pisin niistä oli 2 cm. Posliinikukassakin oli pieniä juurenalkua muistuttavia alle puolen senttimetrin pituisia tynkiä. Muuta kasvua näillä kasveilla ei ollut tapahtunut.

Voimakaskasvuisin kasvi tämän kokeen perusteella oli siis bataatti, sitten tuli muratti ja viimeisenä posliinikukka.

Mistä nämä erot voivat johtua? Syynä voi olla lajien väliset erot tai erot pistokkaissa. Esimerkiksi suuri lehtipinta-ala on eduksi. Sitä tarvitaan yhteyttämiseen ja hormonien tuottamiseen. Tästä seikasta on hyötynyt selvästi bataatti, kilpailun voittaja.
Voimakaskasvuisempia ovat myös niiden kasvien juuret, joiden emokasvi on ollut "hyvässä yhteyttämis kunnossa", eli esim. nestejännitys on niissä ollut täysi. Emokasvin ikäkin vaikuttaa, nuoresta kasvuvaiheisesta kasvista leikatut pistokkaat jurtuvat paremmin. Posliinikukka oli emokasviyksilöistä varmasti vanhin.
Ja tosiaan kasvilajien juurtumisessa jo sinänsä on suuria eroja.

Tässä vielä kuvia kasveista kahden viikon koeajan jälkeen:

                              bataatti

                              muratti

posliinikukka

                     posliinikukan juuriaiheet

TORJUNTA-AINEET JA KASVITUHOLAISET - ETÄTEHTÄVÄT

TORJUNTA-AINEIDEN JÄÄMÄT ELINTARVIKKEISSA

A) Kuinka kasvinsuojeluainejäämiä tutkitaan elintarvikkeista?

Eri kasvinsuojeluaineille on annettu ns. ADI -arvo, joka kuvaa hyväksyttävää päiväsaantia. Tämä arvo perustuu eläinkokeissa saatuihin tuloksiin annostasosta, jolla ei ole todettu haittavaikutuksia.

Evira eli elintarviketurvallisuusvirasto toteuttaa yhdessä kunnallisten eintarvikevalvontaviranomaisten, tullilaitoksen, ympäristökeskuksen ja Valviran kanssa valvontajohjelman, joka painottuu tuokavalion kannalta keskeisiin tuotteisiin sekä tuotteisiin, joissa on aiemmin todettu määräystenvastaisuuksia.

Konkreettisesti tuotteista otetaan näytteitä, jotka tutkitaan laboratoriossa erilaisin menetelmin. Esim. Tullilaboratoriossa otetaan vuosittain näyte n. 1500 tuontituotteesta. Tullilaboratoriossa tutkitaan myös kotimaiset kasvistuotteet.

Helsingin alueella tuotetut kasvistuotteet tutkii MetropoliLab.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Eviran sivuilla oli, että kasvinsuojeluaineet eivät häviä kuumennettaessa, sen sijaan ne voivat muuttua joko haitallisemmiksi tai vaarattomiksi. Eli siis keittämällä/kypsentämällä ei myrkyt kasveista lähde, niin kuin sitä voisi luulla.

B) Mistä saamme eniten jäämiä, miksi?

EU:n ulkopuolella tuotetuista tuotteista, koska valvonta EU:n ulkopuolella on vähäisempää. Erityisesti ei luonnonmukaisesti tuotetuista hedelmistä, marjoista ja vihanneksista, koska niiden kasvatuksessa käytetään kasvinsuojeluaineita.

Esim. Thaimaalaisista tuotteista on suhteellisen usein löytynyt tehoainejäämiä (riisit, sipulit, yrtit, pavut).

C) Kuinka viljelijä voi vähentää tuotteidensa jäämiä?

Käyttämällä torjunta-aineita mahdollisimman vähän ja noudattamalla myyntipakkauksessa olevia ohjeita. Sadonkorjuuta ei esimerkiksi saa tehdä varoaikana, eli aikana, jolloin kasvinsuojeluaineen käytön jälkeen sadonkorjuu on kielletty.

Lähteinä käytetty mm. tutkimusta:

Ravinnon kasvinsuojeluainejäämät -Kumulatiivinen riskinarviointi

sekä kasvinsuojeluainejäämä -esitettä:

Tiesitkö tämän kasvinsuojeluainejäämistä?

Etanan torjunta puutarhaviljelyksillä

Etanoista kannattaa torjua ainakin lehtokotilot ja espanjansiruetanat.

Etanoita voi hävittää käsin keräämällä. Tällöin etanoita voi "pyydystää" maan pinnalle asetettujen laudanpalasten ja salaatinlehtien avulla, banaaninkuorilla tai perunanpalasilla, laittamalla vehnäleseitä alaspäin käännetyn lautasen alle tai maahan upotettuihin mataliin astioihin, jotka täytetään oluella tai ruokaöljyllä. Kaikki pyydykset tulisi tarkistaa joka aamu, ettei tule näin vain ruokkineeksi etanoita.

Ympäristö kannattaa muuten pitää etanoille epämieluisana, eli raivaamalla puutarhasta pois kaikki etanoiden lempipaikat, kuten lehtikasat, laudat jne. Lisäksi kannattaa käyttää karkeita katteita, koska nilviäisten liikkuminen näillä on hidasta.

Etanoita voi karkottaa sirottelemalla niiden kulkureiteille esim. kalkkia tai tuhkaa. Etanat eivät selviä limaan tarrautuvasta kuivasta aineesta, vaan kuivuvat erittäessään lisää limaa. Maan pinnan voi kattaa myös voimakastuoksuisilla siankärsämöillä ja pietaryrteillä.

Etanoiden torjunta-aineena käytetään esim Ferramol -nimistä rautafosfaatti etanasyöttiä. Tämä ei vahingoita muita eläimiä.

MITEN HAVAITSET:

A) kirvatuhot

Kirvat viottavat imemällä kasvinesteitä kasvin johtojänteiden nilasoluista. Imentäviotus voi näkyä epämuodostumina, kitukasvuisuutena ja kloroottisina laikkuina lehtien yläpinnoilla. Lisäksi kirvojen erittämä mesikaste toimii hyvänä kasvualustana nokisienelle. Lisäksi kirvat levittävät kasviviruksia.

Kirvasaastunnasta antavat viitteitä vaaleat kirvanahat, kirvojen erittämä mesikaste ja muurahaiset, jotka käyvät lypsämässä kirvoja.

Kirvoja tarkkaillaan erityisesti nuorien versojen kärkiosasta, kasvin varsista, kukista ja nupuista sekä lehtien alapinnoilta, joissa kirvat esiintyvät yleensä tiheinä pesäkkeinä.

B) virustaudit

Merkkejä virustaudeista voivat olla ruskeat, mustat tai valkoiset täplät ja laikut lehdissä/kukissa, lehtiruotien tai lehtisuonten nekroosi, keltatäpläisyys, keltajuovaisuus, Nuoret kasvit kuolevat, versot mustuvat. Kasvi on kitukasvuinen. Kasvissa on mustia tai ruskeita kuoliolaikkuja varressa. Samankeskiset rinkulat solukossa, mosaiikkikuviointia, viivamaisia juovia lehdissä/terälehdissä.

C) hedelmärupi omenalla

Lehdissä ja omenoissa tummia laikkuja, omenoissa ympyränmuotoisia, rupimaisia jälkiä.

D) liljakukko

Aikuiset kuoriaiset syövät lehden reunat reiällisiksi, toukat kalvavat lehden alapinnan solukon, lehteen muodostuu "ikkunoita", jotka tummuvat. Lopulta lehti nuutuu ja kuolee.

Tarkkaile lehtien alapintoja, liljakukon munat ovat oranssinpunaisia 1-2mm pituisia. Toukat punaisia 2-5- mm pituisia. Toukka erittää takaruumiinsa päälle ruskeanpunaista ulostetta, joka joskus muuttuu mustaksi.

E) porkkanan mustamätä

Ilmenee mustina mätälaikkuina ja kuoppina, jotka levitessään tuhoavat porkkanan kokonaan.

Tänään saatiin puuvartisten kasvien ohelle uusia listoja opiskeltavaksi, eli uusia kasveja tunnistettavaksi. Listoja on nyt myös viljellyistä vihanneksista, hedelmä -ja marjakasveista, mauste- ja rohdoskasveista sekä yksivuotisista ryhmäkasveista ja kylvö- ja kuivakukista.

Päivän suurin anti oli, kun käytiin pienellä ryhmällä koulun pihapiirissä keräämässä näytteitä siellä kasvavista puuvartisista kasveista sekä kun kävimme myöhemmin koko ryhmän kanssa vastaavalla kierroksella. Jotenkin on semmoinen olo, että kasvi on nähtävä kokonaisena että sen voi oppia tunnistamaan. Pelkkä oksa tai lehti ei riitä. Pitää nähdä myös "yleinen olemus", kasvutapa jne.

Onneksi viljeltävät vihannekset sentään tunnistaa jo valmiiksi. Yksivartiset ryhmäkasvit ja kukat on vaikeampi pala, ne on minusta jotenkin epäkiinnostavia ylipäätänsä. Begonia soikoot ja petunia kans, lobeliasta puhumattakaan!

Alla vielä kuvia tämän päivän kasvintunnistustehtävistä:

Orientaatio jatkui. Iltapäivällä mietimme minkälaisia oppijoita olemme. Tein testin, jonka mukaan olen oppijana eniten auditiivis-kinesteettinen. Toisin sanoen pidän opiskelusta, jonka yhteydessä kerrotaan kuinka opetettavat asiat liittyvät kokemuksiini ja kiinnostukseni aiheisiin. Opettajalla on tällöin suuri merkitys motivoijana. Opin silti omasta mielestäni hyvin myös lukemalla asioita. Visuaalinen oppiminen on tämän testin mukaan heikoin osa-alueeni.
Täytyy kyllä sanoa, että oppimistestit oli aika heppoisia, joten kauheasti en niille painoa anna.

Tässä välissä olemme viime viikkoina ehtineet opetella myös muutamia käytännön töitä, kuten vadelman leikkausta ja valkosipulin istutusta. Olemme myös korjanneet satoa koulun pellolta.

Tämä blogi on oppimispäiväkirjani puutarhatuotannon perusopinnoista.

Opinnot alkoivat 11.9.2014.
Ensimmäisinä päivinä olemme käyneet läpi opiskeluun liittyviä käytäntöjä. Olemme esimerkiksi jakautuneet opintoryhmiin ja tutustuneet toisiimme sekä opiskelupaikkoihin Hyvinkään Maaseutuopistolla.
Puutarhurin perustutkintoa aloitti tänä syksynä opiskelemaan yhteensä 29 aikuisopiskelijaa.