Avomaatuotannon vihannesviljelyn etätehtävät:

Mykorritsa eli sienijuuri

Sienijuurella tarkoitetaan sienen ja kasvin juurisolukon  yhdessä muodostamia rakenteita. Sienijuuri tehostaa kasvin ravinteiden ottoa, jolloin se voi keskittyä kehittämään maanpäällisiä kasvullisia osia sen sijaan, että kasvattaisi itse suurempaa juurakkoa. Sienijuurella on merkitystä erityisesti fosforin ottamiseen maaperästä ja se tehostaa ravinteiden ottoa yleensä. Näin ollen sienijuurta kasvatuksessa apuna käyttävä viljelijä tarvitsee vähemmän ko. lannoitteita. Sienijuuret nopeuttavat kasvin juurtumista. Sienijuuret tehostavat myös isäntäkasvin puolustusmekanismeja tehden tästä vähemmän alttiin haitallisille mikrobeille yms. toisaalta sienijuuri houkuttelee ravintona hyviä mikrobeja ja pieneliöitä. Lisäksi kasvin stressinsietokyky ja kuivuudenkestokyky paranevat. Bakteerien kanssa yhdessä toimien mykorritsa -sienet parantavat myös maan mururakennetta ja vähentävät eroosiota.

Sienijuuri -siirrosteella tarkoitetaan usein kaupallista mykorritsa -valmistetta. Tällainen tuote on mm. Symbio MycoForce. Tätä tuotetta voi käyttää joko taimien kasvualustaan sekoitettuna tai sitten siihen voi dipata istukkaan tai sekoittaa sitä siementen joukkoon ennen istutusta. Tärkeää on, että se tulee heti lähelle kasvin juuria.

Luomulannoitteet ja maanparannusaineet

Luomutuotannossa pyritään lannoitus hoitamaan siten, että maaperän ravinteita kierrätetään tilan sisäisesti / muiden luomutilojen välillä. Tähän päästään esimerkiksi viljelykierrolla (esim. palkokasvien maaperään tuottama typpi jne.) ja käyttämällä hyväksi tuotannossa syntyneitä eloperäisiä jätteitä kuten lantaa tai kasvijätteitä. Täydennyslannoituksella luonnonmukaisessa viljelyssä tarkoitetaan lannoitusta, joka tulee näiden menetelmien ulkopuolelta (tilan ulkopuolelta) ja sen tarve tulee osoittaa tilan lannoitussuunnitelmassa.

Täydennyslannoitukseen sopii esimerkiksi tilan ulkopuolelta ostettu lanta, luujauheet ja kivijauheet.

Eviran sivuilta löytyy lista luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvista lannoitteista, mutta listan tuotteilla ei ole mitään erityistä luomuhyväksyntää. Luomuviljelyssä käytettävät valmisteet eivät saa kuitenkaan olla muuntogeenisiä (gm) tai sisältää muuntogeenisten organismien avulla tuotettuja ainesosia. Tästä on viime kädessä vastuu viljelijällä itsellään, ja hänen pitääkin vaatia myyjältä vakuudet, ettei täydennyslannoituksessa käytetty tuote sisällä näitä.

Luomuviljelijän vastuulla on siis yleisesti suunnitella tuotanto niin, että täydennyslannoitusta tarvitaan mahdollisimman vähän ja täydennyslannoituksen tarve on pystyttävä perustelemaan. Viljelijällä on myös ns. muistiinpanovelvoite, eli hänen pitää pystyä näyttämään muistiinpanot/kuitit  hankitun lannoituksen alkuperästä, käsittelystä ja käytöstä. Eli luomuviljelijää koskee sama lannoitusta koskeva lainsäädäntö kuin muitakin viljelijöitä.

Täydennyslannoitukseen käytettyjä kivijauheita ovat mm. biotiitti ja apatiitti.

Biotiitti on mustan tai tummanruskean väristä silikaattimineraalia. Lannoituksessa se tarkoittaa kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia sisältävää maanparannusaineseosta. Sitä käytetään kohottamaan maaperän ravinnepitoisuutta ko. aineiden osalta. Erityisesti se sisältää hidasliukoista kaliumia. Viiden vuoden jälkeen lisätyn biotiitin kaliumista kuluu pois noin ⅔.  Biotiitin avulla näitä aineita erittyy maasta kasvien käyttöön tasaisemmin. Lisäksi biotiitilla on kalkitusvaikutuksia, eli se kohottaa vähän maan ph -arvoa (0,2 - 0,4 yksikköä maaperästä riippuen) ja se lisää maan perusviljavuutta. Se lisää maan varastoimiskykyä, mutta ei kuitenkaan nosta johtolukua.

Biotiitin levitys keväällä pelloille nopeuttaa tumman värinsä ansiosta myös lumien sulamista ja jouduttaa näin vuosittaisen viljelyn aloittamista.

Apatiitti puolestaan on fosforimineraali ja siitä saadaan kasvien tarvitsemaa fosforia hidasliukoisessa muodossa. Lisäksi apatiitti sisältää kalsiumia sekä vähän magnesiumiakin. Apatiitti ei huuhtoudu maasta siinä määrin kuten vesiliukoisiksi tehdyt fosforilannoitteet.

Eviran listalla luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvia lannoitteita ovat mm. Aino, Arvo ja Viljo -lannoitteet.

Novarbo Oy:n Aino ja Arvo ovat orgaanisia lannoitteita, joita löytyy erilaisilla peruslannoitussuhteilla. Ainot ovat erilaisia typpi - kalium -seoksia, Arvossa on mukana myös fosforia. Ainot ovat nestemäisessä muodossa olevia seoksia, joissa on käytetty hyväksi kompostoinnissa syntynyttä ammonium -kaasua, johon on lisätty nestemäistä kaliumia. Arvo taas on murumuodossa levitettävä lannoite, joka sisältää broilerinlantaa ja merilevää.

Elosato -nimisen firman valmistamat Viljo -lannoitteet perustuvat lihaluujauhoon ja ovat myös erilaisia NPK -seoksia, eli sisältävät typpeä, fosforia ja kaliumia eri suhteissa. Ne on suunniteltu peltojen, nurmien ja vihannesten kasvattamiseen. Viljot ovat murske - tai pellettimuotoisia.

Taimikasvatukseen Eviran listalta sopisi esimerkiksi Biolanin kasvuturve. Se on turveseos, joka koostuu kompostiseoksesta (puukuitupuriste, broilerin lanta ja vaalea kasvuturve) ja vaaleasta kasvuturpeesta

Taimikasvatuksen osalta sen väitetään sopivan erityisesti vihannesten ja kukkien taimikasvatukseen. Paljon ravinteita tarvitsevien kasvien taimille (kuten tomaatti ja kurkku), suositellaan täydennyslannoitusta (esim. Biolan luonnonlannoite) tämän lisäksi jo taimivaiheessa.

Tuotteen pH on 6,5 ja N-P-K arvot: 100-60-300 mg/ litra.

Lähteinä kirjoituksessa olen käyttänyt tehtävänannon yhteydessä annettujen linkkien lisäksi mm. wikipediaa ja tuotevalmistajien ja kauppiaiden sivustoja, esim:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Biotiitti

http://www.yara.fi/lannoitus/tuotteet/other/18at-yara-biotiitti/

http://pekkavehvilainen.fi/2012/04/peltotyot-kaynnistyvat-biotiitin-levityksella/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Apatiitti

http://www.novarbo.fi/suomi/default3.asp?active_page_id=977

http://www.elosato.fi/lannoitteet/

http://www.biolan.fi/suomi/puutarhaharrastajat/puutarhatuotteet/kasvualustat/biolan-kasvuturve

Kauden vikat etätehtävät

VALLITSEVA MAALAJI


Etätehtävässä pyydettiin ottamaan selvää oman paikkakunnan vallitsevasta maalajista ja kertomaan sen viljelyominaisuuksista:

Helsingissä yleisimmin esiintyvä maalaji (49,5 prosenttia) on hieno hietamaa, HHt. Toiseksi yleisin on on hietasavi, Hts, jota on tutkitusta maasta 25,6 prosenttia.

hietamaata

Hienossa hiedassa on hyvä vedenpidätyskyky. Se on sopivan kosteaa ja ilmavaa ja ravinteitakin se pidättää kohtalaisesti. Savilajitetta on alle 20 prosenttia. Hieno hieta on hikevää ja veden voimakas, kapillaarinen nousu tekee siitä viljelysmaista parhaan. Hieno hieta ei ole altis kuorettumaan, mutta sillä on jonkun verran juoksuominaisuutta, eli tähän maahan kaivetun ojan reunat voivat sortua. Toinen haitallinen piirre on rousteen eli pintaroudan muodostuminen.


LAPIODIAGNOOSI


Tein lapiodiagnoosin omalta pihamaaltani luoteis-Helsingistä. Näytteenottopaikalta maata ei ole muokattu ainakaan muutamaan vuoteen, mutta voi olla, että paikalla on ollut joskus kasvimaa. Multakerros ainakin on paksu, jankko tulee vastaan vasta noin 40-50 sentin syvyydessä. Kerroksen paksuuden vuoksi en ottanut jankkoa tähän diagnoosiin mukaan, minun olisi ollut vaikea saada yhtenäistä viipaletta maata niin syvältä tavallisella lapiolla.

Tässä lapiolliseni:

Karikekerros on tässä tapauksessa siis jonkinlaista sammaleen sekaista nurmikkoa:

Yleistä: Kaivoin ensin kuopan, jonka yhdeltä suoralta reunalta näyte on lohkaistu irti. Maata sai helposti kaivettua, joten arvioin maan yleisen tiiviyden kuohkeaksi.
Vaikka tänään oli aiemmin satanut, näytettä oli aika vaikea saada kokonaisena tarkasteltavaksi.
Ajattelen tämän johtuvan maan suhteellisen pienestä mururakenteesta.
Pintakerroksessa murun koko jäi mielestäni alle sentin, yläosassakin korkeintaan kahteen senttiin. Näytteen alaosassa saattoi olla jo 3-4 cm muruja.
En havainnut missään osassa mitään selvää kerroksellisuutta.
Kasviston juuret olivat tuuheimmillaan pintakerroksessa ja yläosan puolella. Tosin kasvistokin on lyhyttä, eli etupäässä nurmikkoa, jonka juuret eivät kai yleesäkään ole kovin syvällä. Muutamia syvemmälle tunkeutuneita rikkakasviston juuria löytyi kuitenkin.
Murut olivat tarttuneet juuriin kiinni hyvin, eli juuriston aktiivisuus oli suuri, alaosassakin vielä runsas.
Lieroja oli runsaasti, varsinkin ylimmissä kerroksissa. Luulen niiden sijoittumisen näytteen yläkerroksiin johtuvan nimen omaan tämän päiväisestä sateesta:

Nystyröitä en juuristossa erottanut, ehkä tämä kasvisto ei niitä juuri tuota. Maa oli sateen jäljiltä tasaisen kostea ja eloperäisiä jätteitä löytyi alemmista kerroksista jonkin verran, ja mielestäni ne olivat jo aika pitkällä maatumisessaan.

Tässä vielä pöytäkirjani diagnoosista, pahoittelen sen multaisuutta:

Kasteluvesi kasvihuoneissa

Raakavedeksi kutsutaan vettä, jollaista vesi on puhdistamattomana, suoraan vedenottopaikalta otettuna. Raakavesi analysoidaan, jolloin saadaan tietoon sen sisältämät ravinteet. Nämä otetaan huomioon kasvihuoneen lannoitussuunnitelmassa. Raakaveden ravinnepitoisuudet saattavat vaihdella paljonkin vuodenajan mukaan, mikäli raakavesi on otettu pintavesistä, joten näytteitä täytyy ottaa ja analysoida tarpeeksi usein.

Kasvihuoneissa käytettävän kasteluveden laatuvaatimuksia määrittää mm. käytettävä kastelujärjestelmä ja viljelytekniikka. Suomessa kasvihuoneilla käytetään yleisimmin tippukastelujärjestelmää. Tippukastelujärjestelmän suuttimet tukkeutuvat helposti, mikäli vedessä on paljon orgaanisia aineita tai esim. rautaa ja mangaania. Tämän vuoksi raakavesi hapetetaan, jonka jälkeen saostunut aines poistetaan hiekkasuodattimella. Hiekkasuodatin kannattaa sijoittaa järjestelmässä vasta lannoitinsekoittimen jälkeen.

Lisäksi, koska Suomen luonnonvedet ovat usein happamia, täytyy myös happamuutta säädellä kasvihuoneissa. Sopivaan happamuustasoon vaikuttaa mm. kasvualusta ja se päätellään veden alkaliteetin eli bikarbonaattien määrän perusteella. Happamuudella poistetaan saostumia, mutta toisaalta liian hapan vesin syövyttää jo vesiputkiakin.

Kasteluvedessä/ -lioksessa ei saa myöskään olla liikaa suoloja, eikä siitä seuraavaa liian suurta johtokykyä. Tämä saattaa olla ongelma varsinkin niillä viljelmillä, joissa kasteluvettä kierrätetään. Vettä voidaan puhdistaa liioista suoloista esim. tislaamalla sitä välillä. Lisäksi kasveille voi antaa välillä ns. huuhtovaa kastelua, eli vettä, jonka ravinnepitoisuutta on laskettu.

Myös veden mikrobiologinen laatu on kasvihuoneissa tarkkailun alaisena. Veden pitää olla sitä puhtampaa, mitä enemmän sitä joutuu kosketuksiin syötävien kasvin osien kanssa. Vettä puhdistetaan kasvihuoneilla myös tämän takia.

Lähteenä tässä tekstissä on käytetty etupäässä Puutarha&kauppa -lehden artikkelia marraskuulta 2008 "Kasveille vain puhdasta vettä", jonka on kirjoittanut Tom Murmann.

Kasvihuonetuotanto
-kastelu -ja lannoitusjärjestelmät sekä kasvualustat

Kasvihuoneiden kastelujärjestelmiä ovat mm. tippu- ja tihkukastelujärjestelmät, vuoksi –luode –systeemit , altakastelumatot ja sumutuslaitteet. Tippukastelujärjestelmien ja  sumutuslaitteiden huono puoli on helposti tukkoon menevät suuttimet. Tämän vuoksi erityisesti tällaisia järjestelmiä käyttävillä kasvihuoneilla on tärkeää, että vesi on hyvin puhdistettua, eli vaativat oman vedenpuhdistuslaitteiston, vähintäänkin hiekkasuodattimet.

Vuoksi -luode -menetelmässä pöydille pumpataan usempi senttimetri vettä, jonka annetaan tämän jälkeen taas laskea. Tämä järjestelmä on kallis toteuttaa.

Altakastelumatto on hyvin vettä pitävä matto kasvien alla.

Lannoitteita jaetaan erityisten lannoitesekoittimien kautta. Yksinkertaisimmillaan sekoitin on kytketty kasteluveden tuloputkeen, jolloin kasteluveteen sekoittuu lannoitetta omavoimaisesti. Tämän lisäksi nykyisin on alettu siirtyä myös tietokonepohjaisiin sekoittimiin, jolloin järjestelmään liittyy myös erilaisia mittaavia antureita.
Luomutuotannossa lannoitus voi olla kananlantarakeita, elintarviketeollisuudesta tulevat kierrätysravinteet, vihersilppu, tuhka - ja kivijauheet.
Hiilidioksidilannoituksessa kasvihuoneen ilmaa rikastetaan hiilidioksidikaasulla, jolloin kasvu voi nopeutua jopa 40 prosenttia. Hiilidioksidia saadaan esim. polttamalla nestekaasusta tai kevyestä polttoöljystä sekä maakaasusta tai sitä voi ostaa erillisenä tuotteena. Kasvihuoneen energiajärjestelmä voidaan suunnitella niin, että lämmityksessä syntyneet CO2-kaasut hyödynnetään lannoituksessa. Suomessa näin on tehty joissakin maakaasua polttoaineena käyttävissä kasvihuoneissa.
Myös ns. aktiiviset kasvualustat voivat jo sinällään sisältää kasveille edullisia ravintoaineita.

Kasvualustassa olennainen asia on mm. alustan kyky pidättää ravinteita. Kasvualustaa kutsutaan aktiiviseksi, jos se pystyy pidättämään ja luovuttamaan ravinteita. Inaktiivista alustaa käytettäessä ravinteet annetaan vasta kasteluveden mukana.
Juuria varten täytyy alustassa olla optimaalisesti vesi- ja ilmatilaa ja alustan rakenteen tulee olla kestävä. Alustan tulee olla myös sopivasti/lievästi hapan (esim. pH 5-6,5), siinä ei saa olla kasveille haitallisia aineita eikä se saa tukea vääränlaista mikrobitoimintaa. Lisäksi alustan tulee olla ekologinen.
Suomessa yleisimmin käytettyjä alustoja ovat turpeet, erityisesti rahkasammalturpeet, koska niitä on täältä helppo löytää, sekä kivivilla, perliitti jne.
Vesiviljelyssä kasveilla ei ole kiinteää kasvualustaa. Esimerkiksi salaattia viljellään usein näin, jolloin taimipaakut sijoitetaan viljelykourun pohjalle, josta ne juurillaan imevät sinne valutettua ravinneliuosta.

Lähteet: 

"Tehokkaasti kasvihuoneesta" toim. Taina Koivunen
"Kasvihuoneviljelijän energia- ja ilmasto-opas. Gaia Group Oy

EMPIIRINEN KOE

Opintopiirimme sai tehtäväkseen kokeen, jossa seurataan kolmen eri kasvin kasvua kahden viikon ajan.
Saimme "pätkät" muratista, posliinikukasta sekä bataatista. Muratin alkupituus oli 18,5 cm, posliinikukan ja bataatin 26 cm. Kasvit tuettiin lasipurkkeihin leikkauspinta alaspäin vedessä. Lasipurkkien päällä oli ilmaraolliset muovipussit ja purkkeja säilytettiin kasvihuoneessa noin 18 asteen lämpötilassa.
Ensimmäisen viikon jälkeen bataatti oli kasvattanut itselleen muutaman sentin juuret, muilla kasveilla juuria ei ollut. Näytteiden pituus oli säilynyt ennallaan.
Toisen viikon jälkeen bataatin pisin juuri oli peräti 16 cm pitkä ja siinä oli myös uusia lehtiä. Pituuskasvua ei juurien lisäksi ollut tapahtunut.
Muratissa oli myös kaksi juurta keskellä kasvinäytettä, pisin niistä oli 2 cm. Posliinikukassakin oli pieniä juurenalkua muistuttavia alle puolen senttimetrin pituisia tynkiä. Muuta kasvua näillä kasveilla ei ollut tapahtunut.

Voimakaskasvuisin kasvi tämän kokeen perusteella oli siis bataatti, sitten tuli muratti ja viimeisenä posliinikukka.

Mistä nämä erot voivat johtua? Syynä voi olla lajien väliset erot tai erot pistokkaissa. Esimerkiksi suuri lehtipinta-ala on eduksi. Sitä tarvitaan yhteyttämiseen ja hormonien tuottamiseen. Tästä seikasta on hyötynyt selvästi bataatti, kilpailun voittaja.
Voimakaskasvuisempia ovat myös niiden kasvien juuret, joiden emokasvi on ollut "hyvässä yhteyttämis kunnossa", eli esim. nestejännitys on niissä ollut täysi. Emokasvin ikäkin vaikuttaa, nuoresta kasvuvaiheisesta kasvista leikatut pistokkaat jurtuvat paremmin. Posliinikukka oli emokasviyksilöistä varmasti vanhin.
Ja tosiaan kasvilajien juurtumisessa jo sinänsä on suuria eroja.

Tässä vielä kuvia kasveista kahden viikon koeajan jälkeen:

                              bataatti

                              muratti

posliinikukka

                     posliinikukan juuriaiheet

TORJUNTA-AINEET JA KASVITUHOLAISET - ETÄTEHTÄVÄT

TORJUNTA-AINEIDEN JÄÄMÄT ELINTARVIKKEISSA

A) Kuinka kasvinsuojeluainejäämiä tutkitaan elintarvikkeista?

Eri kasvinsuojeluaineille on annettu ns. ADI -arvo, joka kuvaa hyväksyttävää päiväsaantia. Tämä arvo perustuu eläinkokeissa saatuihin tuloksiin annostasosta, jolla ei ole todettu haittavaikutuksia.

Evira eli elintarviketurvallisuusvirasto toteuttaa yhdessä kunnallisten eintarvikevalvontaviranomaisten, tullilaitoksen, ympäristökeskuksen ja Valviran kanssa valvontajohjelman, joka painottuu tuokavalion kannalta keskeisiin tuotteisiin sekä tuotteisiin, joissa on aiemmin todettu määräystenvastaisuuksia.

Konkreettisesti tuotteista otetaan näytteitä, jotka tutkitaan laboratoriossa erilaisin menetelmin. Esim. Tullilaboratoriossa otetaan vuosittain näyte n. 1500 tuontituotteesta. Tullilaboratoriossa tutkitaan myös kotimaiset kasvistuotteet.

Helsingin alueella tuotetut kasvistuotteet tutkii MetropoliLab.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Eviran sivuilla oli, että kasvinsuojeluaineet eivät häviä kuumennettaessa, sen sijaan ne voivat muuttua joko haitallisemmiksi tai vaarattomiksi. Eli siis keittämällä/kypsentämällä ei myrkyt kasveista lähde, niin kuin sitä voisi luulla.

B) Mistä saamme eniten jäämiä, miksi?

EU:n ulkopuolella tuotetuista tuotteista, koska valvonta EU:n ulkopuolella on vähäisempää. Erityisesti ei luonnonmukaisesti tuotetuista hedelmistä, marjoista ja vihanneksista, koska niiden kasvatuksessa käytetään kasvinsuojeluaineita.

Esim. Thaimaalaisista tuotteista on suhteellisen usein löytynyt tehoainejäämiä (riisit, sipulit, yrtit, pavut).

C) Kuinka viljelijä voi vähentää tuotteidensa jäämiä?

Käyttämällä torjunta-aineita mahdollisimman vähän ja noudattamalla myyntipakkauksessa olevia ohjeita. Sadonkorjuuta ei esimerkiksi saa tehdä varoaikana, eli aikana, jolloin kasvinsuojeluaineen käytön jälkeen sadonkorjuu on kielletty.

Lähteinä käytetty mm. tutkimusta:

Ravinnon kasvinsuojeluainejäämät -Kumulatiivinen riskinarviointi

sekä kasvinsuojeluainejäämä -esitettä:

Tiesitkö tämän kasvinsuojeluainejäämistä?

Etanan torjunta puutarhaviljelyksillä

Etanoista kannattaa torjua ainakin lehtokotilot ja espanjansiruetanat.

Etanoita voi hävittää käsin keräämällä. Tällöin etanoita voi "pyydystää" maan pinnalle asetettujen laudanpalasten ja salaatinlehtien avulla, banaaninkuorilla tai perunanpalasilla, laittamalla vehnäleseitä alaspäin käännetyn lautasen alle tai maahan upotettuihin mataliin astioihin, jotka täytetään oluella tai ruokaöljyllä. Kaikki pyydykset tulisi tarkistaa joka aamu, ettei tule näin vain ruokkineeksi etanoita.

Ympäristö kannattaa muuten pitää etanoille epämieluisana, eli raivaamalla puutarhasta pois kaikki etanoiden lempipaikat, kuten lehtikasat, laudat jne. Lisäksi kannattaa käyttää karkeita katteita, koska nilviäisten liikkuminen näillä on hidasta.

Etanoita voi karkottaa sirottelemalla niiden kulkureiteille esim. kalkkia tai tuhkaa. Etanat eivät selviä limaan tarrautuvasta kuivasta aineesta, vaan kuivuvat erittäessään lisää limaa. Maan pinnan voi kattaa myös voimakastuoksuisilla siankärsämöillä ja pietaryrteillä.

Etanoiden torjunta-aineena käytetään esim Ferramol -nimistä rautafosfaatti etanasyöttiä. Tämä ei vahingoita muita eläimiä.

MITEN HAVAITSET:

A) kirvatuhot

Kirvat viottavat imemällä kasvinesteitä kasvin johtojänteiden nilasoluista. Imentäviotus voi näkyä epämuodostumina, kitukasvuisuutena ja kloroottisina laikkuina lehtien yläpinnoilla. Lisäksi kirvojen erittämä mesikaste toimii hyvänä kasvualustana nokisienelle. Lisäksi kirvat levittävät kasviviruksia.

Kirvasaastunnasta antavat viitteitä vaaleat kirvanahat, kirvojen erittämä mesikaste ja muurahaiset, jotka käyvät lypsämässä kirvoja.

Kirvoja tarkkaillaan erityisesti nuorien versojen kärkiosasta, kasvin varsista, kukista ja nupuista sekä lehtien alapinnoilta, joissa kirvat esiintyvät yleensä tiheinä pesäkkeinä.

B) virustaudit

Merkkejä virustaudeista voivat olla ruskeat, mustat tai valkoiset täplät ja laikut lehdissä/kukissa, lehtiruotien tai lehtisuonten nekroosi, keltatäpläisyys, keltajuovaisuus, Nuoret kasvit kuolevat, versot mustuvat. Kasvi on kitukasvuinen. Kasvissa on mustia tai ruskeita kuoliolaikkuja varressa. Samankeskiset rinkulat solukossa, mosaiikkikuviointia, viivamaisia juovia lehdissä/terälehdissä.

C) hedelmärupi omenalla

Lehdissä ja omenoissa tummia laikkuja, omenoissa ympyränmuotoisia, rupimaisia jälkiä.

D) liljakukko

Aikuiset kuoriaiset syövät lehden reunat reiällisiksi, toukat kalvavat lehden alapinnan solukon, lehteen muodostuu "ikkunoita", jotka tummuvat. Lopulta lehti nuutuu ja kuolee.

Tarkkaile lehtien alapintoja, liljakukon munat ovat oranssinpunaisia 1-2mm pituisia. Toukat punaisia 2-5- mm pituisia. Toukka erittää takaruumiinsa päälle ruskeanpunaista ulostetta, joka joskus muuttuu mustaksi.

E) porkkanan mustamätä

Ilmenee mustina mätälaikkuina ja kuoppina, jotka levitessään tuhoavat porkkanan kokonaan.

Tänään saatiin puuvartisten kasvien ohelle uusia listoja opiskeltavaksi, eli uusia kasveja tunnistettavaksi. Listoja on nyt myös viljellyistä vihanneksista, hedelmä -ja marjakasveista, mauste- ja rohdoskasveista sekä yksivuotisista ryhmäkasveista ja kylvö- ja kuivakukista.

Päivän suurin anti oli, kun käytiin pienellä ryhmällä koulun pihapiirissä keräämässä näytteitä siellä kasvavista puuvartisista kasveista sekä kun kävimme myöhemmin koko ryhmän kanssa vastaavalla kierroksella. Jotenkin on semmoinen olo, että kasvi on nähtävä kokonaisena että sen voi oppia tunnistamaan. Pelkkä oksa tai lehti ei riitä. Pitää nähdä myös "yleinen olemus", kasvutapa jne.

Onneksi viljeltävät vihannekset sentään tunnistaa jo valmiiksi. Yksivartiset ryhmäkasvit ja kukat on vaikeampi pala, ne on minusta jotenkin epäkiinnostavia ylipäätänsä. Begonia soikoot ja petunia kans, lobeliasta puhumattakaan!

Alla vielä kuvia tämän päivän kasvintunnistustehtävistä: